Saako äiti juhlia? Onko minulla oikeus juhlia? Kuuluuko äitiyteen myös juhliminen? Onko äideillä rajoja juhlimisessa? Saako juhlia just niinkuin haluaa? Jos äiti juhlii rajusti? Ottaa alkoholia oikein kunnolla? Soitetaanko lastensuojeluun? Pitääkö tuntea huonoa omatuntoa? Otetaanko kerralla kunnolla ja himmaillaanko?
Aihe tuli itselleni ajankohtaiseksi ja mietteisiin kun tiistai iltana lähdin työkavereideni kanssa viettämään pikkujouluja... kyllä olen aivan tosissani pikkujouluja, mutta se ei ole se itse asia vaan sivuseikka.
Kuitenkin poikani alkaa lähennellä 7 kuukauden ikää ja en ole ollut viihteellä, ulkona, dokaamassa, juomassa, hillumassa, viettämässä iltaa vai miten sen haluaa sanoa niin pitkään aikaan. Viimeksi olen alkoholia ottanut vuonna 2015 pikkujouluissa samaisen työporukan kanssa. Sillä sen 2015 pikkujoulujen jälkeen toiveissa oli raskaus ja luonnollisesti raskaus aikana alkoholi oli kaukainen ja tuntematon, myös näin alkuun imetyksen aikaan olen pysynyt alkoholista kaukana.
Noh nyt sitten kun nämä juhlat tuli ajankohtaiseksi niin mietin monta monta kertaa voinko minä lähteä. Voinko jättää pienen poikani kotiin isän kanssa. Imetän vielä niin pärjätäänkö kotona ilman minua, äitiä.
Ihana rakas mieheni kuitenkin kannusti minua lähtemään ulos työkavereiden kanssa, hieman irtaantumaan arjesta. Hänellä oli vahva usko että pärjää pojan kanssa kotona. Mieheni kuitenkin tietää että aina ennen kun olen juhlimaan lähtenyt niin silloin olen ottanut niin sanotusti kerralla ja kunnolla. Silti mieheni kannusti minua lähtemään.
Noh...sitten tuli aika lähteä ulos kun työkaverini jo soittivat perään että missä viivyn kun ensimmäinen kuohuva pullo on jo tilattu. Mieheni lähti poikamme kanssa saattamaan minua läheiselle terassille jossa työkaverini jo odotti. Siinä sitten viimeiset heipat ja suukot omille miehille ennen kun tiemme lähtisi hetkeksi yhdeksi illaksi erilleen. Yöllä tuli sitten juotua itsensä kolmessa eri kapakassa oikein kovaan humalaan, ja kahdeksan tuntia myöhemmin lähtö ajasta hoiperrelleen palasin kotiin. Ensiksi kävin suihkussa, halailin wc:ssä pönttöä ja sammuin sohvalle mieheni avustamana. Poikaani en edes halunnut nähdä. En halunnut että pieni poikani joutuu humalassa olevan äidin syliin. Äidin syliin joka on tähän asti kohta 7 kuukautta ollut samanlainen turvallinen ja lämmin mutta tänä yönä se olisi ollut turvaton, heiluva,sekava,epäjohdonmukainen ja kummallinen sekä varmasti jopa pelottava. En myöskään halunnut kiusata poikaa menemällä hänen viereensä nukkumaan rinnoista kuitenkin olisi erittynyt maitoa ja maidon hajua joka olisi poikaa houkutellut rinnalle mutta siinä kunnossa en olisi voinut imettää. Aamulla sitten päänsäryn kanssa jäätiin pojan kanssa kotiin kun mieheni meni normaaliin tapaan töihin.
Noh..kummallisinta tässä on se että en kokenut mitään suurta vastuuttomuutta lähtiessäni juhlimaan vaikka tiesin että minulla tulee menemään kovaa, koska tiesin että lapseni on turvallisissa käsissä. Minusta ei tuntunut edes pahalta olla erossa pojastani vaikka koen itseni kunnon leijona emoksi ja koen että elämme pojan kanssa symbioosissa. En koe syyllisyyttä siitä että nauti yhden illan vapaudesta ja sain keskittyä itseeni pitää vain huolen itsestäni. Olinko itsekäs kun ajattelin näin? Ehkä olin, mitä sitten. Kyllä minun täytyy äitinä saada myös keskittyä itseeni mutta se velvoittaa minua vain takaamaan että kun otan itselleni itsekkäästi vapautta niin lapseni on turvallisissa käsissä eikä joudu kokemaan minkäänlaista heitteellejättöä tai vastuuttomuutta ja hänen tarpeensa sekä turvallisuutensa on taattu. Silloin voi myös itse hyvin mielin lähteä irroittamaan arjesta.
Eli näin lyhyenä yhteenvetona: Äidit teilläkin on oikeus juhlia, juhlitte sitten hillitysti tai rajusti niin juhlikaa välillä. Irroittakaa itsenne arjesta. Hoitakaa itseänne ja omaa mieltänne. Kaikki tämä kunhan muistatte lapsenne tarpeet ja turvallisuus tulee sillä välin olla jokun turvallisen aikuisen takaama. 💕💕
Kommentit
Lähetä kommentti